Lähdin kurssille innolla, koska olin jo pitkään ollut tyytymätön tietämykseeni ja taitoihini sosiaalisen median suhteen. Olin juuri ennen kurssia liittynyt facebookiin varovasti muutamia kavereita pyytäen.

 

Tämä kurssi on tuonut tietoisuuteeni paljon uusia välineitä, asioita ja mahdollisuuksia. Pääsin kokeilemaan kuvien siirtoa, videon siirtoa, twitteriä, yhteiskirjoittamista jne. Niissä kaikissa kohtasin saman ongelman: en osannut sitä tekniikkaa, jota pidetään perusasioina ja itsestään selvyyksinä. Takkusin jopa yksinkertaisten asioiden kanssa: miten pienennetään tekstiä, mistä poimitaan kuvia, miten kuva lähetetään. Tavanomaisimpiin ongelmiin löytyi apu perhepiiristä. Monet opittavista asioista jäivät kuitenkin vaille viimeistä silausta, mikä tuotti tuskaa perfektionismiin vivahtavalle  ”kaikki tai ei  mitään” - luonteelleni.

 

Yleistuntemukseni siis on, että kurssin käymiseni oli räpeltämistä. Siitä huolimatta opin aika paljon asioita ja kaikki tehtävät kuitenkin tuli suoritettua – jos nyt kuitenkin rimaa hipoen. Yleensä odotin kauhunsekaisella innolla seuraavan tehtävän ilmestymistä näytölle. Kaikista mieluiten kirjoitin blogia. Oli mukava pukea sanoiksi tuntojaan tehtävien kanssa takkuillessa. Ja yhteisblogin kirjoittaminen oli vallan hauskaa, kun tyyliltään täysin erilaiset ihmiset yrittivät vääntää juonta eteenpäin ja oikoa edellisten aivoituksia.

 

Kurssin yleisestä viretasosta tuli aluksi tunne, että useimmat lähtivät innolla mukaan. Mutta sitten äänet hiljenivät yksi kerrallaan ja henkilön ikään kuin katosivat näköpiiristä. Muutamat sitkeimmät saattoi löytää piilostaan käymällä kurkistelemassa heidän sivustojaan ja mahdollisia kommenttejaan. Olen miettinyt, mihin porukka hävisi ja miksi? Olen välillä tuntenut itseni yksinäiseksi sieluksi, joka harhailee yksikseen erämaassa ja yrittää löytää sen uumenista sitä sitä, mitä siellä ei ole. Mielessä risteilee kysymyksiä: Ovatko muut kyllästyneet? Tympääntyneet tyyppeihin? Todenneet aiheet tylsiksi? Oliko jotenkin minun syyni, että koko facebook-kirjoittaminen loppui minun kommenttiini? Mistä se johtui?

 

Ei! Järkevästi ajatellen arvelisin että syy ”vaikenemiseen” oli se, että kurssista tuli teknisesti liian haasteellinen, niin muille kuin minullekin. Tekninen tuki kurssin taholta oli – anteeksi rakkaat vetäjät – varsin kevyt. Ainakin minun kaltaiseni ihminen tarvitsisi paljon enemmän ohjeita, vastauksia, tukea ja neuvoja, nimenomaan teknisistä asioista.

 

Tulin aika pitkälti kurssille oppiakseni tekniikan blogi-kirjoittamiseen. Siihen olen saanut johtolankoja siten, että jos jossain vaiheessa ”oikeasti” lähden mukaan, tiedän mitkä ovat ne kysymykset, joihin tarvitsen lisäosaamista.