Teenkin tästä jatkokertomuksen! Nyt seuraa osa 2.

Emäntäni päätti jatkaa kokeilujaan saadakseen muutkin kuvat mukaan tekstiinsä. Ja minäkin niin mielelläni kertoisin lisää Kodeistani 2 ja 3, joista jo mainitsin.

Niinpä nakkasimme yhteisvoimin esille kuvan Koti 2:sta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaalla hyvin pienessä kylässä. Huomaattehan, että Suomen lippu on vedetty tankoon läsnäoloni kunnioittamiseksi. Se on mielestäni ihan paikallaan. Turkisalusta on asetettu ihan minua varten, etteivät jalkani palelisi. Tässä tarkastelen valppaana ympäristöä: Näkyykö vai eikö näy...!! Jos naapurin navettakissa ilmestyy, olen tässä taisteluasemissa puolustaakseni reviiriäni. Tämä talo on varattu ja se on minun![[split]]

 

No johan osattiin!

Painettiin nappulaa "jaa kirjoitus tästä kohtaa" ja luojan lykky!! Sehän onnistui! Uskomatonta!

Nyt sitten jatkan saman tien esittelemällä teille Kotini no 3. Se sijaitsee Varsinais-Suomessa. Kylä on pieni, mutta ne ylvästelevät siellä asuvansa Suomen Vilja-aitassa - on kuulemma niin satoisat pellot. Kieltämättä, laajaa ja avaraa on, peltoja silmänkantamattomiin.

Tämä paikka, missä istun, on vaatimaton porraspuu, tai oikeastaan tämä on lohkeillutta sementtiä. Tästä luon yleissilmäyksen pihapiiriini, ettei vaan kukaan kutsumaton vieras pääse lähestymään. Erityisen huolestunueena valvon Almaa - naapurin valkoista kollia. Se tuppaa tänne riitelemään kanssani tästä alueesta. Väittelee reviireistä eikä usko millään, että minä sentään olen OMISTAJA - hän vain satunnainen ohikulkija. Onhan siinä vinha ero! Almalla on matalat jalat ja hirveät voimat eikä se pelkää mitään. On karaistunut, kun on kulkukissa ja  tottunut puolustamaan etujaan. Toisin kuin minä, jolle tarjoillaan pöytään - jollen sanoisi kultalautasella. Tasan eivät käy onnen lahjat.