Olen kissa, ja nimeltäni Esko!

Olen perheessäni hyvin tärkeä henkilö. Minua rakastetaan. Ehdoitta. Minulla on kaksi henkilökohtaista palvelijaa, ja he juoksevat kiikuttamaan ruokakuppia, availemaan ovia ulos ja sisään toiveitteni mukaan. Toista heistä pidän ykkösenä, koska hän hoitaa ruokahuoltoni. Hän on mies. Häneen suuntaan katseeni kiinteästi tarvitessani jotakin.Toinen on minulle varahenkilön asemassa, siis kakkonen. Yleensä katson hänen ohitseen, enkä reagoi hänen kutsuihinsa. Hän ei  vastaa muonituksestani, mutta kaappaa minut mielivaltaisesti pussattavakseen eikä päästä pois vaikka murisen ja tempoilen. Siksi en pidä hänestä. Hän on nainen. Vain jos ykkönen ei ole paikalla, annan kakkosen tehdä minulle palveluksia.

Minua käytetään koekaniinina (vaikka olen kissa!). Kun nainen halusi kokeilla Ifolor-ohjelmaa tehdäkseen elämänsä ensimmäistä kuvakirjaa, hän valitsi koekaniiniksi minut. Minä kuulemma en pane pahakseni vaikka kuvat olisivat vinksin vonksin. Sen jälkeen hän kuulemma uskaltaa tehdä tärkeämpiä albumeja, kuten ihmisten häistä ja hautajaisista. Taas hän on käyttämässä minua hyväkseen 10pistettä kurssin blogin kuvittamisen harjoittelussa. En pane tätä pahakseni. Loikoilen rennosti tietokoneen kannella enkä ota paineita. Hohhoijaa, tehköön mitä tekee kunhan ruoka juoksee...

Minä olen kissaksi melko äveriäs: minulla on kolme majapaikkaa. Kutsun niitä nimillä Koti 1, Koti 2 ja Koti 3. Olen luonnollisesti niissä kaikissa kunkku ja suhtaudun niihin omistajan ottein. Esittelen teille ensiksi Koti 1:n, joka sijaitsee pääkaupungissa. Olen siis hesalainen, ja tuon sen mielelläni esille vähäpätöisemmillä paikkakunnilla.

Koti 2 ja Koti 3 sijaitsevat toinen Keski-Pohjanmaalla ja toinen Varsinais-Suomessa, ja ovat mökkejä. Siellä käyn säännöllisin väliajoin pelottelemassa navettakissoja ja muita junttikolleja. Ylvästelen niille, koska olenhan sentään hesalainen! No, käyväthän ne välillä minunkin kimppuuni, väittävät että olen väärällä reviirillä. Se on kuulkaa kovaa pöllytystä kun oikein tapellaan, karvat lentää ja huuto on kova!

Ajattelin esitellä teille kaikki kolme kotiani, mutta tämä tyssää nyt tähän ykköseen, koska emännältäni loppui kuulemma taidot. Ei osaa jatkaa kirjoitusta, kun tämä hirvittävän iso kuva pläjähti esteeksi... Siitä ei vissiin sitten pääse yli. Tällaista on koekaniinin elämä: ei pääse esittelemään laajoja omaisuuksiaan. Homma tyssää ja menee POIKKI juuri ratkaisevasta kohdasta. Harmittaa ja haukotuttaa...